Sivu K21.html / 19.9.2003 / (c) Johannes gsm 050 596 2390






    SLANGIA ERI AJOILTA


      Slangiteksti vuodelta 1909:

      – Tšiksaa Kaltšua! Mihin sä dullaat? – Skoleen tietysti! – Vieläks sä käyt skoilua? Mä olen slyytannu jo. Ei sitä toolaa enää dullata skoilassa. S'on skiisimpää ku hakee jotakin duunia ja saa fyrkkaa. Kellä maijarilla sä käyt? – Samalla ku Ernaki. Eilen oli skoijia ku maijari oli niin stydin girinä että koikkasi kepakon poikki. Tšikaa, Otšika staijasi sitä plankkia vastaa ja siit meni ohi yks tuttu giba joka röökasi ja Otšika sai siltä tilat, mutta maijari näki ja ku tultii luokkaa niin se sai stribaa. – Onks sull röökiä? – Ei o. Ittekin pyysin tolta tšalilta mutta silläkää ei ollu muuta ku yks borkkarin jämppi. Mut eiks sull o fyrkkaa niin mennää slumppaamaa tost buidust? – On mull fimtšo ku mä viggasin Ynkalt. S'oli aamulla tortšilla ronttaamassa ja siellä se slumppasi yhden tisikan baišlarin ja s'oli niin gutaa että! – No knykkaa tänne se mut slumpataan fenkkaa, ei sitä toolaa borkkaria. – Tšiikaa masaa! Mä lähden skolee nyt.
      – Onks sull röökiä ku ei Kaltšullakaa ole? Ei, mut me slumppamaa. Mä snutasin broidilta fimtšikan tänä aamuna. – Slumppaanks mä koko rahal? – Tšikaa masaa, sillonhan ei mulle jäis yhtää giloja! Slumppaa vaa tšyfimal. Mut tu takasin ja! – Mennääks sitte spilkkamaan ku Tillikka tulee? – Jehh! Mull on bušši sandkryypari. Tiedäks mull oli eilen vähän stydin veka savamaga mut mä mistasin sen Entšikalle. – Jeest! Mut mennää ennemmin fimanslantilla grottaan ku ei o yhtään kryyparia. – No saathan sen ku tokkaat sporiksen alle tai duunaat gatarilla. – Ei, ei gatarilla tu vekaa. Sporiksen alla tulee buššimpia. Mist tulee reilumpia, gardareista vai flottareista? – Kyl flottareista. – Tšiks, nyt Tillikka tulee. Kato s'on vähä roisi äiskä, aina se brassaa. Nykkin se meinas smiitata, mut ku mä näin nii ei vooganu. – Montaks sä sait tšyfimal? – Kakstoist. – Kakstoist? Sä olet vohkinnu yhden. Kolmetoistahan ne antaa. – Tsiikaa kundia, se luulee et mä olen tollanen snutari. – No pidä se yks, sä olet aina ollu tollanen böndi masa.

      Eino Salola: Ilman fritsaria (1929):

      Olle sai aina vähän väliä karkin. Ja se kanto pomppaa glaidust vaan, vaik hiki tippusi taulusta. Ja Pelle ain vähä välii frookas et jaksaks viel? Ek sä ole jo matsi? Tokka mulle jo, mä kyl traisaan sit.
      Mut Olle traisas vaan, vaik alko tulemaan jo matsiks. Ja Olle söi karkkii mut Pelle ei saanu. Se ei yhtään haijannu, et ei niille tokata kun ajeeraa. Lopuks Olle alko skagaamaan, että maikan muijan karkit voi pian olla sluut.
      – Tost saat, sano se Pelkille. Em mä jaks enää. Traisa sä ja liite. Pelkin naama rupi loistaan kuin aurinko ja se slinttas vilt sassiin pompan omaan selkääns. Se oli putonu Ollelt kerta maahan ja se oli tullut silloin liite smutsiseks, mut Pelle putsas sen ensteen kun slinttas sen selkääns.
      Pelkki sai karkin ja oli klaidu. Ja sano sit viel maikalle ja sen kimmalle et kyl mä jaksan traijaa tän ihka himaan asti, kun tää on niin vilt köykäst souvii. Mut sit frekan rouva sano, et nyt on karkit sluut.
      Ja Pelkki tuli liite dorsan näköseks. Ja sen silmät rupi taas vähän vipisemään. Sit se läks tsuppimaan liite kovempaan ja söökas Tauntskin, kun on sen kaikest snadimpa broidi, kun tsuppii viel smobikaa.
      – Traisa tää, sano se Tauntskille. Ja Tauntski ei vookanu ryppyillä vastaan kun Pelkki olis muute tokkanu sille tohnoon.
      Sit loppumatkan dalsi Pelkki yksin ihka toises pääs sakkii kun maikka ja sen muija. Ja kun tultiin sillan tykö niin se hoppas yli aidan ja stikkas kledjut rantsuun ja dyykkas jokeen simmamaan. Vaikka maikka oli just skolest lähties sanonu, et ketään ei saa mennä simmamaan.

      Erkki Mattsson: Kun Eki oli snadi (1995; 1930-luvun slangia):

      Kaikki kundit tykkää bilikoista. Niin mäkin tykkäsin. Mun broidi oli bulimpi ja flöidas mulle puusta fiudeja. Mä opin sen kanssa tsennaamaan eri bilikat. Silloin niitoli stadissa snadimmin kun nyt mut eri merkkejä oli vilt. Pirsseissä staijas I ja II luokan koslia, semmosia ettei niitä oo enään: Erskine, Hudson, Nash, Moon, Packard, Rugby ja moni muu. Tavallisimpia oli tietysti Hoppa ja Letukka.
      Pengerkartsalla oli jo silloin slurkkis, V piiri, ja bamareilla stailit bilikat. Musta 7 hengen rättikattonen Hudson ja hiekan värinen Stuz. Ne oli napannu spittasuharit boseen ja skaffannu niitten autsikat. Kaltsin brankkareilla oli ja jännän näkösiä fiudeja. Kun ne lähti eldistä sammuttaan niin brankkarit tsittas Fiatin sivuilla olevilla penkeillä. Ne piti hantaakeista kiinni ettei ne olis kurveissa flygannu kartsalle. Mehnanen syylari lyysas suuliksessa ja sen alla gungas veivi.
      Elannolla oli kanssa skoijit bilikat, joilla ne tsöras brekua. Ne oli semmosia bulia ruskeita Brokway-merkkisiä. Suhareillakin oli ruskeet kledjut ja dorkan näköset topatut lippikset. Niitten päällä ne kanto breku- ja baislarilodjuja budjuun.
      Silloin kun faija tseenas hyvin niin joskus otettiin viiden minuutin pysäkin pirssistä fiude ja tsörattiin hela jengi Seurikseen. Pari kolme tuntia rundattiin saarta, skruudattiin mutsin smörgarit ja Magin jätskit. Himaan mentiin sporalla. Dallattiin ensteks Sipoonkirkon skurupysäkille. Oli liffaa jos sattu tuleen kesävaunu. Ei haitannu vaikka siinä snadisti bloosas.
      Sen mä muistan aina kun mä jäin bilikan alle Flemarilla. Oli talvi ja mutsi vei mut Karhupuistoon kloddien sekaan. Me budjattiin silloin Torkkelinkartsalla. Hagiksesta päin tuli yks bilika ja skujas mun yli. Bilika pysähty biblun viereen jalkakäytävälle.

      4) Juhani Mäkelä (Jussi): Stadi on buli mutta snadi (1972):

      Mä budjaan Stadin itälaidoilla ja ku mä skujaan busalla ohi mä tsiikaan aina tarkkaan, miten noi kundit duunaa tota metroo. Siel on kiskoo ja siltaa aika mukavasti ja mikäli mä noita metrojuitsuja snaijaan yhtään, niin kyl siitä vielä valmista tulee.
      Emmä skagaa ollenkaan, etteikö noi insinöörit ja mut majavat olis osannu funtsata ja piirtää sitä metroo ihan nappiin. Kyl siit hyvä tulee, kundit, mut yks neuvo mulla olis, koska mä snadisti tsennaan noita rataduuneja. Et jos kaks duuniporukkaa lähtee byggaan samaa rataa eri päistä, niin kantsii olla tarkkana, et ne radat osuu sit yhteen, ku ne duuniporukat kohtaa.
      Sit olis aika nolo juttu, jos stadilaiset käyttäytys sit siinä metrossa ku jotkut jäkälät. Sen takii mä olen funtsannu snadisti neuvoja tähän, et miten metrossa pitää niinku olla:
      No ekaks sellanen juttu, et siel ei oikein sais laulaa roiseja biisejä, joku voi loukkaantuu. Sit pitäs välttää nimmareiden kaivertamista seiniin. Kylhän voi kynällä jotain skrivata, jos mieli tekee. Sit on tärkeetä, et ei sais räkii lattialle ja seiniin. Toi hätäjarru on kans snadisti sellanen mutkikas juttu. Mä tiedän, et se on kliffa aina välillä tempasta hätäjarrusta, mut ei sekään ole kivaa, jos se metrostoke koko ajan stannaa. Sit kundeille mä sanoisin sen, et ku se metro skujaa tunnelissa ja jos valot sammuis, niin ei tarttis niinku heti käydä kiinni vieressä tsittaavaan tuntemattomaan gimmaan.

      M. L.: Pohjoinen blues (1992):

      Kello oli neljä. Mä istuin jalat pöydällä ja tsekkailin ulos. Aurinko paahto kybällä ja lämpötila oli positiivisen puolella. Tuli jotenki rennot vibat. Mut ei helvetti, jos mä halusin ehtiä seuraavaan dösään, mun oli parasta lähteä valumaan.
      Skitta lens boksiin ja mä tempasin nahkarotsin kainaloon sitte menoks. Kartsalla oli makee fiilis, jengi ei nää ollu niin saatanan tuskasen näköstä niinku aina talvella. Dösässä jengi oli ihan pihalla. Mä jäin kyydistä Valen kulmalla ja käännyin Mestaajanpolulle. Jo pitkän matkaa ennen Jaman luukkua alko kuuluu Mutasen rumpujen kolina.
      Mä fudasin oven auki ja painuin ineen. Kamat oli täysillä. Kukaan ei sanonu mitää. Jama vaan näytti tervehdykseks keskisormee. Pian munkin kamat oli kondiksessa ja me ruvettiin kelaan yht vanhaa bluesia. Se on jotenki ihan kipeen makee fiilis, ku saa tykittää vola kybällä jotain hyvää biisii ja et siin on bändi megessä.
      Ilma pysy tosi siistinä. Mä kaivoin kertsistä fillarin ja vein lätkäkamat tilalle. Olin jo unohtanu meidän flaidiksen mister W:n kanssa ku Jama soitti. Mä hain nopeesti rotsin kaapista painelin tsygällä Jaman luukulle. Siel oli mister W. ja kaks skoudee.
      Lopulta mister W. puikki koloonsa, kytät katos maisemasta ja Mutasenkin piti lähtee duuniin, sill oli iltahugi snägärillä. Jama ja Vede pyys, et mä olisin lähteny stadiin tai vaik dokaan, mut mä en menny.


      Esimerkit Heikki Paunosen arkistosta.