Sivu K2.html / 9.8.2003 / (c) Johannes gsm 050 596 2390






    HISTORIASTA


      STADIN SLANGIN JUURET
      Kieli on syntynyt ja kehittyy ihmisten toimiessa yhdessä toistensa kanssa. Kieli on siis väline itsensä ilmaisemiseen ja ajatusten välittämiseen toiselle ihmiselle: viestintää. Taustalla vaikuttavat aina yhteiskunnalliset rakenteet ja tapahtumat. Juuret-osa valottaa Helsingin ja Stadin slangin taustaa vuosilta 1550-1890.
      STADIN SLANGIN SYNTY JA KEHITYS
      Stadin slangi syntyi satakunta vuotta sitten Helsingin pohjoisissa työläiskortteleissa.Monikielisessä kaupungissa lapset ja nuoret kehittivät tarpeisiinsa oman slangin. Sotia (1939-1945) edeltänyttä slangia sanotaan "vanhaksi", sotien jälkeistä "uudeksi". Sotien jälkeinen, etenkin 1960-luvun, muuttoliike pääkaupunkiseudulle, tiedotusvälineiden tekninen kehitys ja yleistyminen, sekä anglo-amerikkalainen nuorisokulttuuri ja englannin kieli vaikuttivat Stadin slangiin: ruotsalaisperäisten sanojen osuus väheni suomalaisperäisten kustannuksella - englantilaisperäiset tekivät tuloaan.

      KATSO MYÖS:
      HEIKKI PAUNOSEN KIRJOITUKSET
      SLANGIN TUTKIMUKSEN HISTORIASTA


    STADIN SLANGIN JUURET

    HELSINKI, KAUPUNKIPAHANEN VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA (1550-1640)
    Helsingin eli Stadin slangin juuret ulottuvat aina Helsingin perustamiseen asti. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin 1550 Vantaajoen suistoon Helsingeforsin partaalle kilpailemaan Suomenlahden kauppamarkkinoista Hansaan kuuluneen Tallinnan kanssa. Myös Ruotsin puolustuspoliittisia strategiakaavailuja oli hankkeen taustalla, samoin laittoman, uusmaalaisten harjoittaman "talonpoikaispurjehduksen" kitkeminen. Uuteen kaupunkiin pyrittiin saamaan asukkaita sekä porkkanan että kepin keinoin: Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan porvareille (=kauppiaille) luvattiin verohelpotuksia, annettiin oikeuksia käydä ulkomaankauppaa ja välillä lähetettiin jyrkkiä uhkauksiakin. Mutta huonoin tuloksin: vain muutama sata "kaupunkilaista" vietti kituliasta, mutta suhteellisen turvallista elämää kruunun perustaman Kuninkaankartanon suojassa. (Tämä "Vanhakaupunki" sijaisee noin 6 km nykykeskustasta pohjoiseen, Hämeentien loppupäässä.)

      - Mä londasin naapurin jäbältä rummut.
      - Ai. Mä en oo hiffannukaa et sä skulaat rumpuja.
      - No, emmä skulaakaan. Muttei skulaa nyt naapurin jäbäkään.
      (Jutut J. Mäkelän "Hauska Helsinki" -kirjasta (JM) mukailtuina)

    VIRONNIEMELLE: KAUPPAA, VENÄLÄISIÄ, TULIPALOJA JA RUTTOA (1640-1809)
    Kenraalikuvernööri Pietari Brahe (1602-1680) siirrätti Helsingin kaupungin 1640-luvun alkuvuosina eteläiselle Vironniemelle, nykyisen Kruununhaan Meritullintorin seutuville. (Alunperin se piti siirtää Södernäsin niemelle, Sörkkaan, mutta Vironniemi havaittiinkin paremmaksi). Syvempi satama vilkastutti laivaliikennettä ja kaupankäyntiä suuresti. Nyt avoinna olivat Suomenlahti, Itämeri ja Atlantti taloudellisine mahdollisuuksineen, mutta myös vaaroineen - vuosisatoja vihollinen oli tullut useimmiten juuri mereltä. Itäisen naapurimaan sotilaat valtasivat ja polttivatkin Helsingin lukuisia kertoja. Kaupunkilaisten elämää tekivät epämiellyttäväksi muutkin ikävät tapahtumat. Toistuvat tulipalot, ajoittainen ruuan puute, sekä kulkutaudit tappoivat väestöä: esim. ruttoon kuoli vuonna 1710 kolmannes kaupungin asukkaista eli noin 650 henkeä. Suomen sodan seurauksena 1809 Suomi, ja siinä sivussa myös Helsinki, vaihtoivat omistajaa: Ruotsin valtakunnan takamaasta tuli autonominen Venäjän suuriruhtinaskunta.

    SUOMENKIELINEN HELSINKI KESKELLÄ RUOTSALAISALUETTA
    Helsinki perustettiin 1550 keskelle ruotsinkielistä seutua, Uudenmaan rannikolle. Kaupungilla ei näin ole ollut omaa luonnollista suomenkielistä murrepohjaa. Pääkieli oli suomi parin sadan vuoden ajan suomenkielisen siirtolaisväestön ansiosta. Moni kaupunkilainen osasi kyllä välttävästi emämaan, Ruotsin valtakunnan, kieltä, sillä olihan ruotsi hallinnon (virastojen) ja suppean sivistyneistön kieli. Sujuva kaksikielisyys onkin ollut leimallista helsinkiläisille kautta vuosisatojen. Ruotsin kieli vahvisti asemiaan 1700-luvun jälkipuolella, aluksi Sveaborgin ansiosta: "Viaporia" rakentamaan (1748-94) palkattiin runsaasti käsityöläisiä Ruotsista. Myöhemmin Sveaborgin kautta Helsinkiin välittyi runsaasti eurooppalaisia kulttuurivirtauksia. Suomi irrotettiin 1800-luvun alussa Ruotsista, mutta yhä ruotsin kieli yleistyi Helsingissä.
    Suomenlinnasta ja sen historiasta

      - Kurren likka pääs sitte jiftiksee!
      - Katos helkkari. Ketäs se glaidu sälli on? Tsennaaks mä sen?.
      - No, tsennaat tieteskin, se on Kurre. (JM)

    VENÄJÄN OSAKSI (1809) JA PÄÄKAUPUNGIKSI (1812)
    Venäjä halusi uuden suuriruhtinaskunnan pääkaupungin olevan lähellä Pietaria. Turun katsottiin sijaitsevan liiaksi Tukholman vaikutuspiirissä. Helsingin sijainti oli hyvä ja sillä oli suojanaan uusi "Viaporin" merilinnoitus. Helsinki nimitettiin autonomisen Suomen pääkaupungiksi 12. huhtikuuta 1812 ja virastot ja laitokset siirrettiin Turusta 1819 Helsinkiin. Kaupungin uuden empirekeskustan laati J. A. Ehrenström (1762-1847)ja rakennukset piirsi C. L. Engel (1848-1840). Turun akatemia muutti Helsinkiin 1828 ja se sai nimen Suomen Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto. Ruotsinkielistä virkamiehistöä, sivistyneistöä ja porvaristoa muutti uuteen pääkaupunkiin. Monet suomenkieliset, tai jo alkuaankin kaksikieliset työläisperheet, katsoivat parhaaksi, sosiaalisen nousun toivossa, siirtyä käyttämään vallasväen kieltä. Korkeat venäläiset hallintomiehet ja Helsinkiin sijoitetut sotilaat sekä merkittävän kokoinen kauppiaskunta toivat venäjän kielen katukuvaan. Helsingin kaupungin väestöstä olikin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä äidinkieleltään vain alle 5% suomenkielisiä, eli noin 200 asukasta vajaasta 4500:sta.

    TEOLLISTAMINEN SYNNYTTI SIIRTOLAISUUDEN HELSINKIIN
    Venäjän tsaari Aleksanteri II:n hyväksymän elinkeinoelämän vapauttamisen seurauksena alkoi Suomessa kiivas teollistamisen kausi 1860-80 -luvuilla, myöhemmin kuin muualla Euroopassa. Helsinkiin syntyi tehtaita, joihin tuli työhön tuhansittain siirtolaisia muualta Suomesta. Kun Suomen kaupunkien väestöstä 1850 asui 19% Helsingissä, oli tuo luku 1920 jo 35%. Työväki oli kotoisin suomenkielisiltä alueilta Etelä-Hämeestä ja Uudeltamaalta, mutta myös Pohjanmaalta ja aina Savosta asti. Siirtolaiset toivat oman kielellisen lisänsä jo entuudestaan monikieliseen Helsinkiin.

    KANSALLINEN HERÄÄMINEN NOSTI SUOMEN KIELEN ASEMAA (1830-1865)
    Länsi-Euroopassa virinnyt kansallismielisyys ("kansallisromantiikka") vaikutti myös täällä ja suomen kieli nousi harrastukseksi sivistyneistön keskuudessa. Perinteisestihän kulttuurin, koulujen ja yliopiston sekä hallinnon kieli oli ruotsi. Perustettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja kulttuuripoliittinen Lauantai-seura. Vuosisadan puolivälin tienoilla tuli moni "kulttuuripersoona" julkisuuteen teoksillaan:
    A.I. Arwidsson oli jo aiemmin pitkään ja kiivaasti taistellut suomen kielen aseman puolesta.
    Elias Lönnrot, 1. suomen kielen professori, kohotti kansalaistuntoja Kalevalallaan.
    J.L. Runeberg kirjoitti, ruotsiksi, isänmaallisia säkeitä Saarijärven Paavosta ja Sven Tuuvasta.
    M.A. Castren tutki suomen sukukieliä ja Suomen suvun alkuperää.
    Sakari Topelius popularisoi historiaa, ruotsiksi, Maamme-kirjassa ja Välskärin kertomuksissaan.
    J.V. Snellman kirjoitti suomalaisuusaatteesta Maamiehen ystävä ja Saima -lehdissään. Kieliohjelmassaan Snellman vaati suomen kielen korottamista virka- ja sivistyskieleksi. Professorina ja senaattorina Snellman vaikuttikin osaltaan painoasetuksen poistoon sekä vuoden 1863 kieliasetukseen, joka nosti suomen kielen aseman periaatteessa ruotsin tasolle 20 vuodessa virka- ja opetuskielenä.

      Äijän klabbi lipes ja se putos Kolera-altaaseen.
      - Apua, voda on galsaa, apua! Mä en osaa tsimmaa, apua!
      Toinen äijä tsiigaa skönessä räpiköivää gubbee ja sanoo sitte sille:
      - Hei starbu! Emmäkään osaa, mut emmä viittis pitää siit tollast mekkalaa. (JM)

    KIELIRIIDAT JAKOIVAT SIVISTYNEISTÖÄ, EI TYÖVÄESTÖÄ
    Suomen ensimmäiset puolueet syntyivät 1800-luvun puolivälissä, niiden ohjelmissa "kielikysymys" oli merkittävällä sijalla.

    Suometar-lehden (per. 1847) ympärille kerääntyneet "fennomaanit"
    vaativat suomen kielen aseman vahvistamista ja suomenkielisiä oppikouluja
    Skandinaavista kulttuuriyhteyttä ja ruotsin kielen ensisijaisuutta korostavia, mutta myös ruotsalaisia rodullisesti kehittyneempinä pitäviä kutsuttiin "svekomaaneiksi"
    osa ruotsinkielistä sivistyneistöä perusti Liberaalisen puolueen,
    joka piti kielijakoa merkitykseltään toissijaisena
    Suomalaisesta puolueesta erkani Nuorsuomalainen puolue,
    joka esitti ohjelmassaan liberaaleja uudistuksia
    järjestäytymisensä aloittanut ensin "wrightiläinen", sittemmin sosialistinen työväenliike ei ottanut juurikaan kielitaisteluun osaa; se pyrki vaikuttamaan työväestön kannalta merkittävämpiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin.

    Kielitaistelu riehui autonomian ajalla voimakkaimmillaan 1860-1880 -luvuilla. Vuosisadan lopun ns. sortovuodet työnsivät kielitaistelun vuosikymmeniksi syrjään.

    MISTÄ HELSINKILÄISSUOMI ON TEHTY
    1800-luvun jälkipuoliskolla tapahtuneen teollistumisen aiheuttama muuttoaalto, sivistyneistön piirissä vaikuttaneet suomalais-kansalliset virtaukset sekä vuoden 1863 kieliasetus, joka virallisti suomen kielen aseman, antoivat merkittävän sysäyksen henkinkiläissuomen käytön määrälliselle kasvulle ja laadulliselle kehittymiselle. Helsinkiläissuomen muovautumiseen vaikuttivat siten monet tekijät:
    Vuosisadan vaihteen siirtolaisten Helsinkiin mukanaan tuomat murteet:
    - 1800 -luvun lopulla muutettiin suomenkieliseltä Uudeltamaalta ja Etelä-Hämeestä.
    - Vuosisadan vaihteessa kauempaakin, jopa Itä-Suomesta, Hämeestä kuitenkin eniten.
    - Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina yhä enemmän idästä: ei merkitystä slangiin.
    Suomen kirjakieli:
    Kaupungin suomenkielinen sivistyneistö kävi rajua kielitaistelua ruotsinkielisyyttä vastaan, suomen puhekielen kehittymättömyyden vuoksi se otti aseekseen suomen kirjakielen.
    Työväestön puhekieli: Työväestön keskuudessa oli syntynyt uusi kielellinen perinne; syntymäpaikan, murteen, iän, ammatin ja sukupuolen mukaan "monenkirjava" työväestö kehitti itselleen yhteisen kielen, joka ei ollut tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, vaan yhteiskunnalliseen asemaan pohjautuva. Nämä tällaiset "sosiaaliset murteet" omaksuivat piirteitä kirja- ja puhekielestä sekä alueellisista murteista.
    Ruotsin kieli:
    Osansa helsinkiläissuomessa on myös pitkällä kulttuuri- ja kieliyhteydellä Ruotsiin.

    (Helsinkiläissuomen rakennusosista professori Heikki Paunosen kirjassa
    "Vähemmistökielestä varioivaksi valtakieleksi..." ss. 20-30, 1993).


    TAULUKKO 1:
    SUOMEN- JA RUOTSINKIELISTEN %-OSUUDET HELSINGIN
    VÄESTÖSTÄ JA KOKONAISASUKASLUKU 1560-1990


    tilastovuosi suomenkielisiä ruotsinkielisiä asukasluku yhteensä
    1560-1640 > 50 < 50 400-600
    1697 > 50 < 50 800
    1710 > 50 < 50 1.400
    1780 < 50 > 50 2.700
    1810 5 > 85 4.000
    1850 10 75 21.000
    1870 26 57 (49*) 32.000
    1880 34 (>50*) 52 36.000
    1890 46 46 65.000
    1900 51 43 93.000
    1910 59 35 118.700
    1950 76 19 (8*) 369.000
    1960 81 14 448.000
    1970 86 11 524.000
    1990 90 7 500.000


    Helsingin perustamisesta 1700-luvun puoliväliin kaupungissa oli tiettävästi suomalaisenemmistö. 1700-luvun alussa alkoi ruotsalaistuminen, joka jatkui 1800-luvun puoliväliin asti: tällöin kaupungin asukkaista suomenkielisiä oli arviolta vain 10% prosenttia. Tosin kaupungin asujamistosta oli osa kaksikielisiä - nämä luvut eivät kerro koko totuutta. Vuonna 1890 kielet olivat tasoissa; sen jälkeen suomen osuus on vahvistunut. Luvut ovat arvioita vuoteen 1870, jolloin tehtiin ensimmäinen virallinen väestönlaskenta. Nykyään 6,8 %:lla helsinkiläisistä on äidinkielenään ruotsi.
    *) on lukuarvo Pitkänsillan pohjoispuolen Kallio-Sörnäisissä.




    STADIN SLANGIN SYNTY JA KEHITYS

    MONIKIELINEN, SUOMALAISTUVA JA KASVAVA KAUPUNKI (1880-1900)
    Helsinki oli jo viime vuosisadan vaihteessa kansainvälinen kaupunki: Kaduilla kuuli suomen ja ruotsin kielen lisäksi venäjää, saksaa, romanikieltä, viroa, ranskaa, hollantia, turkkia ja tataaria. Täällä asui myös sveitsiläisiä, lättiläisiä, böömiläisiä, määrejä, jokunen syrjäänikin. Kaupungin asukasluku oli vuosisadan vaihteeseen mennessä kasvanut noin 95.000:een. Vanhimmat tehtaat olivat nousseet Pitkänsillan pohjoispuolelle jo 1700-luvun lopulla. Varsinainen teollistumisen läpimurto tapahtui 1800-luvun viime vuosikymmeninä. Uutta työväkeä palkattiin kaupungin lähikunnista, mutta tulijoita oli kauempaakin. Työväestön asunnot pystytettiin tehtaiden lähelle Kallioon, Sörkkaan, Vallilaan ja Arabiaan. Vuosisadan vaihteessa näissä osissa oli neljännes kaupungin väestöstä, n 22.000 asukasta. Työläiskortteleissa asuivat erikieliset perheet ilman isompia kielirajoja ja -riitoja. Usein perheessä äidillä ja isällä oli eri äidinkieli; toisella suomi, toisella ruotsi: tuolloin solmituista avioliitoista peräti viidennes oli tällaisia "sekakielisiä". Kaupungin keski- ja yläluokan piireissä sen sijaan käytiin juuri tuolloin ankaraa "kielitaistelua".
    "Pitkänsillan väärällä puolella". Hieno kuvitettu työläiskapunginosa Kallion historia ja nykypäivä netti-kokonaisuus.
    Kuvia Helsingistä 1890-luvulta, lähinnä keskustan "arvorakennuksia".

      - Saisiks mä sovittaa tota sprigii tuol fönsteris?
      - Kyllä vain, mutta on meillä sovituskopitkin. (JM)

    STADIN SLANGI SYNTYI NUORTEN KÄYTÄNNÖN TARPEISIIN
    Työläiskortteleiden lapset ja nuoret, ensimmäisen polven "paljasjalkaiset" *), kehittivät, enemmän tai vähemmän tietoisesti, puuttuvan identiteetin rakentamiseksi ja omiin käytännön tarpeisiinsa ruotsin ja suomen sekakielen, Helsingin eli Stadin slangin. Slangin sanastosta vuosisadan vaihteessa oli peräti kolmeneljäsosaa ruotsalaisperäisiä. Vaikutteita slangi sai myös venäjästä (voda, bonjaa, tsaiju, snaijaa, mesta, lafka, safka) ja saksastakin (skrode). Slangin käytöllä nuoret myös ilmoittivat kuuluvansa omaan ryhmäänsä. He halusivat erottautua vanhemmista, sekä muiden paikkakuntien nuorista. Stadin slangi ei ollut siis Helsinkiin muuttaneen sukupolven kieli, vaan heidän lastensa.

      *) "Paljasjalkaisuudelle" on annettu erilaisia tulkintoja. Minusta "paljasjalkainen stadilainen" on nainen/mies, joka on tullut Helsinkiin "paljain jaloin" eli syntynyt Helsingissä ja asunut täällä ikänsä (so. yli 75% elinajastaan).

    Helsingin eli Stadin slangin syntyyn on vaikuttanut monta eri tekijää:
    kaksikielinen (suomi/ruotsi) ympäristö
    käyttäjien välitön läheisyys ja runsas yhdessäolo
    suomen ja ruotsin kielen tasapainotilanne
    kielellisen ilmaston suvaitsevaisuus, kieli ei ollut erottava tekijä
    kielen käytännöllisyyden korostuminen "oikeellisuuden" kustannuksella
    koululaitoksen kieltä huoltava vaikutus oli vielä kovin vähäistä
    muuttaneiden perheiden lasten tarve luoda omaa identiteettiä.

    NUORET JA SAKILAISET ENSIMMÄISINÄ SLANGINPUHUJINA
    Stadin slangin ensimmäisiä käyttäjiä olivat vuosisadan vaihteen sanomalehtipojat, jotka kaupittelivat kaduilla ja toreilla Susia, Sityä ja Työsiä (Suometarta, Hufvudstadbladetia ja Työmiestä). Lehtipojilta kieli siirtyi luontevasti nuorisojengeille, "sakilaisille" eli "sälleille": mm. "Sörkan Kundit / Gibat / Sakilaiset", "Bärgan / Berkan (= Kallion) Sällit", "Röban Gibat", "Kinkan Sällit" tai "Kinaporin Apachit". Kieltä nimitettiinkin tuolloin yleisesti "sällien" eli "sakilaisten" kieleksi, ja myös "Sörkan (tai Rööperin = Punavuori) esperantoksi".
      "Sakilaisilla oli takaa lyhyeksi leikattu, eteen pitemmäksi jätetty ja sileästi eteen otsalle kammattu tukka. Heidät erotti (myös) leveälierisistä hatuista, ja leveälahkeisista housuista, joita myös donkkareiksi kutsuttiin. Heitä pidettiin vaarallisina, kävivätpä he usein tappelemaan maalta tulleiden nuorten miesten kanssa. Mainitaanpa levottomana v. 1917 sakilaisilla olleen Sörnäisissä oikein "Sakilaisten eduskunta" sekä kahvila ja ruokala. "Eduskunnan" seudun sanottiin olleen niin vaarallinen, että siellä liikkui harvakseltaan ratsumiliisejä". (Juha Koskinen: Kallion historia, 1990, s. 69 ja 446)
      Sakilaista ilmestynyt myös uusi kirja: Kari Koskela, Huligaanit - Katuelämää Sörkassa suurlakosta sisällissotaan, SKS 2002, 250 siv.
    Stadin slangia syntyi tuolloin myös rakennuksilla ja tehdassaleissa.

    Toissijaisia Stadin slangin juuria ovat olleet "paremmista perheistä" lähteneiden koululaisten ja opiskelijoiden keskuudessa käytetty slangi sekä Helsingin ruotsinkielisen nuorison puhuma nuorisokieli.

    Vanhin kirjallinen näyte Helsingin suomalaisesta slangista on prof. Heikki Paunosen mukaan Santeri Ivalon 1890 ilmestyneessä Hellaassa -novellissa: "Kun minä eilen illalla palasin labbiksesta, tapasin Aasiksen kohdalla Supiksen, ja niin me laskeusimme tänne Espikselle, jossa oli mahoton hyvä piikis. Mutta me mentiin Studikselle suoraan Hudista tapaamaan, ja jäimme sinne pariksi tunniksi, kunnes ajoimme Kaisikseen."

    * * *

    Työläiskaupunginosista lähteneenä ja rikoksiinkin taipuvaisten jenginuorten kielenä Stadin slangi leimattiin yleensä ala-tyyliseksi ja paheksuttavaksikin ilmiöksi. Kouluissa opettajat suhtautuivat oppilaidensa slanginkäyttöön hyvin kielteisesti, koska vuosisadan vaihteessa sivistyneistöllä oli meneillään mittava kansallinen "projekti" - ruotsalaisuuksien, "svetisismien, poistaminen ja puhdistetun suomen kielen vaaliminen. Eivätkä työläisperheiden äiditkään useinkaan halunneet olla "mutseja" vaan "äitejä", isät sen sijaan suhtautuivat slangiin myönteisemmin, koskapa olivat usein itsekin puhuneet slangia tai puhuivat vieläkin.

      - Onks siit jotai häikkää jos dallaa sporakiskoil. Sporatha tsöraa sähköl.
      - Ei, jos ei nosta toista jalkaa samaan aikaan ylhäällä oleviin johtoihin. (JM)

    MERKITTÄVÄ MUUTOS 1940-50 -LUVUILLA
    Slangi eli ja muuntui uusien ikäpolvien ottaessa osaa sen kehitykseen. Helsingin eri kaupunginosat liittivät slangiin omia piirteitään. Puhtaimmillaan, aitona, "vanha slangi" säilyi 1930-luvulle asti.

    Suurehko murros Stadin slangissa tapahtui sotien, 1939-1945, jälkeen. Muuttoliike maaseudulta toi Helsinkiin huomattavan määrän nuoria, jotka osaltaan muuttivat slangia aiempaa suomalaisperäisemmäksi. Luovutetuilta alueilta muutti Helsinkiin muutama tuhat siirtokarjalaista. Tiedotusvälineiden nopea kehittyminen ja niiden sisällön muuttuminen toivat kansainvälisiä virtauksia pikaisesti ja tehokkaasti nuorison keskuuteen: (amerikan-) englannin kieli ja anglo-amerikkalainen elämäntapa sekä uusi ns. nuorisokulttuuri antoivat uusia aineksia slangin luojille.

      "Tulivat lättähatut, surinasussut ja villamyssymissit: kundeilla piti olla nahkarotsi, spittarit, dongarit ja silmillevedetty lierihattu - gimmoilla leveät hameet ja patellivyöt ja Coca-colaa, purkkaa ja röökii kulutettiin." (Koskinen, ed.mt)

    Suomalaiset nuorisolehdet, mm. Suosikki ja Stump, alkoivat käyttää slangia jutuissaan.

    Sitä nykynuorten slangia, jota he puhuvat muiden kanssa kuin keskenään, emeritiusprofessori Heikki Paunonen pitää "nuorten antinormatiivisena puhekielenä", tietoisena korrektin kirjakielen vastaisuutena, osana nuorten kapinallisuutta.


    TAULUKKO 2:
    STADIN SLANGISANOJEN ALKUPERÄIS-
    ELI LÄHDEKIELI, %-JAKAUMA


    *) Heikki Paunosen arvio ruotsalaisperäisistä sanoista
    **) Kaarina Karttusen arvio
    ***) Pentti Liuttu (pro gradu, HY 1951) kts. taulukon alle.
    ****) Karttusen slangi-kirjasta laskettu, monia eri slangeja
    *****) Irma Laitinen (pro gradu, TAY 1990), vain 80-l uudet sanat

    tilastovuodet ruotsin kieli suomen kieli venäjän kieli englannin kieli saksan kieli
    1890-1920* 75 > 20 < 5 < 1 < 1
    1900-1920** 60 30 2 - -
    1910-1940*** 50 39 2 2 1
    1979**** 20 60 - 10 -
    1985-89***** 11 78 - 9 -

    ***) Liutun mukaan ruotsin 50% koostuu: ruotsin kirjakieli 41%, Suomen ruotsalaismurteet 5%, Ruotsin slangi 4%: ja suomen 39%: suomen kirjakieli 31%, suomen murteet 8%.
    Suomen ruotsalaismurteista eniten sanoja slangiin ovat luovuttaneet Sipoon, Helsingin pitäjän ja Tammisaaren murteet; Suomen murteista puolestaan Hollolan, Lammin, Asikkalan, Kosken, Nastolan ja Heinolan eli lähinnä eteläisen Hämeen murteet, myös keskisen Pohjanmaan murteilla on ollut vaikutusta (Pentti Liuttu, pro gradu, HY 1951).

    STADIN SLANGIN NELJÄ KERROSTUMAA
    Prof. Heikki Paunonen jakaa Stadin slangin neljään kerrostumaan, pääjako on "vanha slangi" ja "uusi slangi" mutta nekin voi jakaa kahteen luokkaan. Paunonen kuitenkin muistuttaa, että usein vanha ja uudempi slangi limittäytyvät. Vaikka eri vuosikymmenien slangit eroavat toisistaan kovastikin, Stadin slangissa on havaittavissa selkeä kielihistoriallinen jatkumo.

    TAULUKKO 3:
    STADIN SLANGIN KERROSTUMAT
    Lähde: Heikki Paunonen


    kerrostuma vuosikymmenet
    VANHA HELSINGIN SLANGI 1890-1930 -luku
    ( 1 ) Vanhin kerrostuma 1890-1910 -luku
    ( 2 ) Slangin kultakausi 1920-1940 -luku
    UUDEMPI HELSINGIN SLANGI 1950-luvusta alkaen ...
    ( 3 ) Yhtenäinen koululaisslangi 1950-1960 -luku
    ( 4 ) Eriytyvät nuorisoslangit 1970-





    UUDEMPI STADIN SLANGI
    Uudemman Stadin slangin tunnusmerkkejä ovat aiempaa suurempi humoristisuus, muuttuvuus, kekseliäisyys, luovuus, yllättävyys ja voimakkaampi tunnelataus.

    50-LUKU
    sanasto ja äännerakenne suomalaistuivat (lainat suomesta ja murteista)
    usein sananalkuiset konsonanttiyhtymät alkoivat yksinkertaistua.

    60-LUKU
    kuvalliset ilmaukset lisääntyivät
    suomen kielen fraasien muovaaminen kasvoi
    englanti lähdekielenä lisäsi osuuttaan - ehkä ei niinkään sanojen
    lukumäärän vaan tiettyjen sanojen käytön runsauden vuoksi.

    70- JA 80-LUKU
    vierasperäisiä konsonantteja korvattiin kotimaisilla eli soinnillisia soinnittomilla: b>p, d>t, g>k ja f>v
    Ruotsin kielen vaikutus vähentyi ja englannin lisääntyi. Kuitenkaan 70- ja 80-lukujen slangi ei ollut niin englantilaisperäistä kuin yleisesti arveltiin; tutkimusten mukaan sen äänneasu muistutti aiempaa enemmän yleistä helsinkiläissuomea
    rakenteeltaan uusi slangi lähentyi lähentynyt suomen kieltä: epäsuomalaisten vokaaliyhdistelmien käyttö vähentyi, esim. byysat > byysät. Myös verbien taivutus muuttui: duunata ja slepata -tyyppiset -ta ja -tä- päätteiset muodot kävivät yhä tavallisemmiksi.

    90-LUKU
    mikroilu ja internet-surfailu lisäsi mitä todennäköisimmin englannin osuutta slangissa
    suun etuosassa sihahtava soinnillinen, terävä s oli varsinkin helsinkiläistyttöjen suosiossa: "se on sit niinku sillee"
    etuvokaalit äännettiin hyvin takana, leveästi, että ä lähenee a:ta, ö o:ta
    l-äänne oli myös hyvin takainen ja lisäksi varsin paksu
    vokaaleja usein liioitellusti venytettiin ja jokaista sanaa painottiin
    "kansallisten kirjainten", ä:n ja ö:n, nousu. Esim. snagari > snägäri, fagotti > fägötti, milkki > mölö, tagi > tägi, elpee > älppy, handu > händy. (= nakkikioski, homo, maito, sprayattu logo, long playing -levy, käsi)
    uusien slangi-sanojen elinkaaren pituus myös muuttui: sanat ja ilmaisut luotiin pikaisesti hetken tarpeisiin ja ne poistuivat nopeasti.


    KAKSI ESIMERKKIÄ STADIN SLANGISTA
    1930-LUVULTA:
    "Silloin kun faija tseenaas hyvin niin joskus otettiin viiden minuutin pysäkin pirssistä fiude ja tsörattiin hela jengi Seurikseen. Pari kolme tuntia rundattiin saarta, skruudattiin mutsin smörgarit ja Magin jätskit. Himaan mentiin sporalla. Dallattiin ensteks Sipoonkirkon skurupysäkille. Oli liffaa jos sattu tuleen kesävaunu. Ei haitannu vaikka siinä snadisti bloosas."
    1990-LUVULTA:
    "Mä fudasin oven auki ja painuin ineen. Kamat oli täysillä. Kukaan ei sanonu mitää. Jama vaan näytti tervehdykses keskisormee. Pian munki kamat oli kondiksessa ja me ruvettiin kelaan yht vanhaa bluesia. Se on jotenki ihan kipeen makee fiilis, ku saa tykittää vola kybällä jotain hyvää biisii ja et siin on bändi megessä."
    (Sitaatit emeritiusprof. Heikki Paunosen slangiarkistosta.)

    Lisää katkelmia eri vuosikymmeniltä

      Poliisi tivasi epäilyksenalaiselta, onko hän syyllinen.
      - Älä slurkki yritä teettää duunejas mulla! Se on sun jobis tshekkaa! (JM)

    STADIN SLANGIN TULEVAISUUS
    Stadin slangi syntyi aikansa lasten ja nuorten omaksi kieleksi, johon ei vanhemmilla eikä myöhemmin muuttaneilla ollut pääsyä. Se luotiin identiteetin vahvistamiseksi ja käytännön tarpeisiin. Sanat väännettiin ruotsista ja suomesta, osin venäjästä, saksastakin. Nykynuoret puhuvat Helsingissä nykyslangia, lähdekielenä suomi ja englanti. Viestintävälineiden kehityksen vuoksi sanat ja sanonnat leviävät nopeasti ympäri Suomea. Nykyslangi on sidoksissa pikemmin ikään ja elämäntyyliin kuin paikkakuntaan: slangi on pirstaloitunut eri alakulttuurien omiksi sisäisiksi slangeiksi. Vanhasta slangista on jäljellä neljä-viisisataa sanaa ja ... kapinahenki, toivottavasti.
    Vanha Stadin slangi elää joissain iäkkäiden helsinkiläisten "jengeissä" ja Stadin slangi -yhdistyksessä, mutta se siirtynee lähitulevaisuudessa luonnollista tietä käyttäjiensä mukana arvokkaasti historian lehdille - toivottavasti sitä ennen mahdollisimman monivivahteisena äänitallenteille!


    * * *

    HEIKKI PAUNONEN: HELSINGIN SLANGISTA
    Lukemisto-osastossa on lukuisia Paunosen erinomaisia slangi-esseitä, joihin mm. tämä Slangi.netin historia-osasto paljolti perustuu.


    "PIKE": PIIRTEITÄ STADIN SLANGISTA
    Lukemisto-osastossa on tämä erinomainen, itsekoetun persoonallinen ja monipuolinen kokonaisesitys Stadin slangista.