QMM K1.html 11.1.2007 / (c) Erkki Johannes Kauhanen 050 596 2390


      SLANGI-ILMIÖ




      SLANGI-ILMIÖ
      STADIN SLANGI
      STADILAISUUS
      PALJASJALKAISUUS


      Stadin slangi elää nyt virallisen arvostuksen kulta-aikaa. Stadin slangi ei ole milloinkaan ollut esillä niin paljon kuin nyt, eikä se ole saanut virallista tunnustusta näin runsain mitoin.
      Stadin slangilla on yli tuhannen friidun ja kundin Stadin Slangi ry, sen ”Stadin friidu ja kundi” -juttu, elokuinen Perinnepäivä ja aviisi, Tsilari tsennataan hyvin.
      ”Slangiproffa” Heikki Paunosen buli slangikniiga ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii” sai TietoFinlandian.
      Monella pääkaupunkiseudun lehdellä on oma slangipalsta, pakinakokoelmia ilmestyy muutama vuodessa, esim. Eki Mattsson, Eddu Janzon ja Jussi Mäkelä …
      liikemaailma pitää slangibileitä, turistibussissa pyörii slanginauha.
      Slangi.net -internettisivut ovat saaneet suuren suosion,
      radiossa on oma slangi-ohjelma ja raamattuakin slanginnetaan monin voimin.
      slangilauluja levytetään Tuomari Nurmion Tonnin stiflojen vanavedessä.
      jouluevankeliumi on slanginnettu, samoin Katekismuskin, jopa Uusi testamenttikin lähes kokonaan
      Slangi-Aku Ankan, Snögeli-satukirjan, JördeJuge-cd:n ja Stadilaisen keittokirjan tekijä, Sami Garam kutsuttiin viime itsenäisyyspäivänä ”slangiproffa” Paunosen kera presidentin linnaan.

      Mutta missä on itse juhlakalu? Missä kuuluu kunnon Stadin slangi? Missä ”starat tshittaa, blaadaa norttii, divaa tsyfee, bamlaa ja tshiigaa snyygei friidui”? Onko kaikki juhllnta ja arvonanto vain puhetta haudan reunalla, ”stikataanko slangi piankin galsaan skrubuun”?


      STADIN SLANGI

      Stadin slangi on lähinnä syntyperäisten tai suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helsingissä asuneiden käyttämää rentoa, ilmeikästä ja ajan myötä muuntuvaa puhekieltä. Mutta Stadin slangeja on itse asiassa (ainakin) kaksi: vanha slangi ja uusi slangi. Vanha Stadin slangi syntyi 1800-luvun loppuvuosikymmeninä pohjoisten kaupunginosien, (Hakaniemen, Kallion, Alppilan, Sörnäisten, Hermannin ja Vallilan) kaksikielisissä työläiskortteleissa. Kielellisesti lahjakkaat lapset ja nuoret loivat slangin pihan ja kadun tarpeisiin. Slangia luotiin myös rakennuksilla ja tehtaissa. Sanasto saatiin sekoittamalla luovasti ruotsalais- ja suomalaislähtöisiä sanoja, mukaan pantiin ripaus venäjää ja hyppysellinen saksaakin. Keskikaupungin "parempien perheiden" kouluissa kehittyi samoihin aikoihin "koululaisslangi".
      Vanhaa slangia voidaan pitää suomen kielen emeritus-professori Heikki Paunosen mukaan itsenäisenä kielenä, uudempaa ei.

      Toinen maailmansota teki suuren loven slangin jatkumoon, ja sotien jälkeen alkoi slangi merkittävästi muuntua: maan sisäinen voimakas muuttoliike toi nuoria lisää pääkaupunkiseudulle ja huomattava osa ruotsalaisperäisistä sanoista korvautui suomalaisperäisillä.
      Anglo-amerikkalainen musiikkipitoinen nuorisokulttuurikin toi oman osansa slangiin. Näin syntyi uusi slangi, joka eroaa suuresti vanhasta Stadin slangista, vaikka onkin selkeästi sen kielellinen "perillinen". Nuortenlehtien, radion ja tv:n sekä tietokoneiden chat-ja kännykkäkeskusteluiden ansiosta uudesta slangista on tullut yleinen nuorisoslangi, jota puhutaan ympäri Suomea, tosin paikallisin maustein. Tärkeimmät lähdekielet olivat ennen ruotsi ja suomi, nykyään suomi ja englanti.

      Lisäksi Helsingin eri kaupunginosissa puhutut slangit eroavat, varsinkin aikaisemmin, sanastoltaan toisistaan. Nykyisin nuorten eri ryhmät tuottavat toisistaan osin eroavia slangeja: "skeittareilla", "hevareilla", jne. on oma slanginsa - harrastusryhmä on usein merkittävämpi slangintuottaja kuin kotipihan "jengi".

      Myös kaupungin ruotsinkielisellä nuorisolla oli ja on oma "Stadin slanginsa". Näillä sivuilla Stadin slangi on tulkittu laveasti; slangin seassa on sanoja, jotka voidaan luokitella kuuluvaksi (myös) Helsingin (yleis-)puhekieleen. Tosin on hyvä muistaa, että vuosien kuluessa monista slangisanoista on tullut "normaalia" puhekieltä.