Sivu H5herjat.html / 15.5.2004 / (c) Johannes 050 596 2390


    QWE


    HERJAT


    JYRKI LEHTOLA
    SEPPO AHTI (BISQUIT)
    CHARLIE PALMIO



    JYRKI LEHTOLA:

    KOTISEUTU ARMAHIN

    Ote ao. kolumnista, Ilta-Sanomat 13.11.1999

    ... Helsinki on täynnä stadin kundeja, joiden identiteetti on kiinni siitä, että ne ovat Stadin kundeja. Kun stadin kundit avaavat suunsa, ne kertovat, millaista on olla stadin kundi, stadin kundi, stadin kundi. Normaaliolosuhteissa tuollainen olisi puuduttavaa umpimielisyyttä, Helsingissä se on "stadilaisuutta".

    Stadin kundit muistelevat vanhaa Helsinkiä, traumaattisesti niin kuin Jukka Pakkanen kirjassaan Helsinki - mun stadi (WSOY)1999. Muistellessaan ne puhuvat "donnista", "sekstaamisesta", "friiduista" ja "fogeleista", eli käyttävät kieltä, jota jo maakunnissakin ymmärretään pitää huvittavana.




    OSA SEPPO AHDIN (BISQUIT) PAKINASTA:

    JOS SANOO AA ON SANOTTAVA MYÖS ÄÄ

    Stadin kieli on inhimillisesti katsoen nuori kieli. Humaani katsanto on tarpeen, sillä jos asiaa ajattelee kylmällä järjellä, stadin kielestä puuttuu kaikki, mikä filosofisessa mielessä erottaa meidät eläimistä.
    Vantaanjoen suulla vallitsevana käytetty alkuperäiskieli oli muinaisbuli, jota äänteli paikallinen aboriginaaliheimo bulinat. Kun korkeampaa kulttuuria edustaneet Hinthaaran, Lepsämän ja Lahnuksen sivistyskansat ajoivat bulinat pois, myös bulin kieli hävisi.
    Stadi on tutkijoiden antama nimitys kielelle, jota viime vuosisadan loppupuolella alkoivat puhua Pitkänsillan pohjoispuolella asuvat hampuusit. Se on maailman ainoa slaavilais-germaaninen staablausjärjestelmä, jossa venäjän ja ruotsin väärin ymmärretyt ja samalla tavalla lausutut sanat ovat sekoittuneet Vironniemelle karkoitetun viinaanmenevän ja lukutaidottoman loisväestön suussa ulkopuoliselle käsittämättömäksi mongerrukseksi.

    Latinan kielessä sana stagnare tarkoittaa salpautumista, diktio taas sanomista. Stadi on lyhenne stagnoituneesta diktiosta, joka voidaan kääntää kirjasuomeksi vaikkapa sanoilla pysähtynyt lausunta.
    Kun stadia kuuntelee oikein herkällä ja foneettisesti kouliintuneella korvalla, asian alkaa ymmärtää. Stadin lausunta on ilmiselvä relikti niiltä ajoilta kun alkuperäisten bulinoiden kulttuuriministeri Antti Puunhaara laskeutui alas paikasta, josta sai nimensä. Joidenkin stadin kurkkuäänteiden kehitys on pysähtynyt vieläkin varhaisemmille vuosille, jääkautta edeltäneen kivikauden luoliin, jolloin järkipuhetta ei vielä tunnettu.
    Stadin lingvistinen ainutlaatuisuus on havaittu myös maailmalla. Kansainvälisissä kielitieteellisissä symposiumeissa se on säännöllisesti valittu maailman kaikkien aikojen ehdottomasti rumimmaksi kieleksi voittaen aina esimerkiksi sellaiset suosikit kuin tanskan ja hollannin reilusti kielenmitalla.

    Stadia puhuttiin siis ensimmäisenä kotimaisena Pitkänsillan takaisella slummialueella. Jossakin Suomisen Ollin laulumailla Töölössä stadi oli vähemmistön kieli. Rajallisesta esiintymisestään huolimatta muuan maailmanhistorian verisimmistä kieliriidoista on onnistuttu käymään stadin sisällä.
    Kyse on yksinkertaisesti siitä, että eräissä stadin murteissa käytettiin perinteisestä suomalaisesta vokaalisoinnusta poiketen samassa sanassa sekä etu- että takavokaaleja. Esimerkiksi Sörnäisten seudulla asui niin köyhiä perheitä, ettei niillä ollut varaa kokonaan etuvokaalisiin sanoihin kuten Sörkkä, vaan etuvokaaleja jouduttiin jatkamaan takavokaaleilla ja puhuttiin Sörkasta. Nykyäänhän tämä ei enää olisi ongelma. Mutta tuohon aikaan ei ollut mitään Kim Flooria, joka olisi pyörähtänyt paikalla ja myynyt tarvitsevalle ääntiön...

    Epilogi jonka jälkeen seuraa kauan odotettu kysymys: Kaksi vanhaa stadista istuu hiljaa Linnunlaululla.
    - Knutseja kun spydättiin boliksessa niin fligarit gresas ja rongat tsinnas vadduksen skokiksessa!
    - Niin maar tsinnas.
    Käsi sydämelle. Onko tuommoisessa nyt knubii tai slarvaa?


    Julkaistaan tekijän luvalla.

    Osa Seppo Ahdin pakinasta. Julkaistu kokoomateoksessa
    "Hauska Helsinki", toim. Juhani Mäkelä ja J. Pekka Mäkelä,
    Tammi 1995, ss. 138-142, 182 s.



    NÄIN PALJASTAT BÖNDEN

    Stadin asukkaista on noin puolet landeja (bönde, heinähattu, landis, outo). Siis, kun stadilainen dallaa kartsoilla, on hänellä osapuilleen fifty-fifty tsägä väistellä lantatatteja. Ja sitte heko-heko: Böndeläisen laskuopin mukaan voimasuhteet ovat vihti-vihti.

    Monen stadilaisen mielestä pääkaupunki on jo lopullisesti savolaisten ja muiden mongertavien junttien kansoittamaa. Vielä on kuitenkin saumat klaarata ittensä himaan ja välttyä landesoitumiselta: Vältä landelaisten seuraa aina. Opi tsennaamaan feikit aitojen joukosta.

    Dunkkis kantsii tsekata ekaks. Landelaisen peruskamaa on lanta ja sehän döfaa styrkasti. Paraskaan parfyymi ei peippaa skarppia klyyvaria. Kun sköndä alkaa duftaa, oo skarppina: Lähistöllä smyygaa jurvatappi.

    Usein lande dunkkaa kans svettikselle. Karvabresa kaalissa kesät talvet hautoo kyl knuburan siihen pointtiin, et fledan alla födaa nyyaa orgasmii.

    Landejen kainalot ei just saippuaa ja dödöö oo nähny, etku kalakukko on ainoo, joka niil tsittaa siihen mestaan luonnostaan.

    Kledjut paljastaa kans landelaisen. Hagiksen toril näkee starbuja, joillon huterat pussibyysat. Käsittämätönt, että sellaiset releet on yleensä ehjät. Ja sit ne harmaat läppätsengat: pohjat jotai pehmeet guttaperkkaa, et ois ku skutsis, mikä hiffaa kans siitä miten ne dallaa sillee.

    Keski-ikänen juntti erottuu stadilla todella iisisti. Myrkynvihreetä strigaasii ja violettii skragaa ku ei käytä ketkää muut ku navetan kunkku ja ometan keisari. Ja skraganki kans niillon usein remmibläägät, jois on korkee puubottne. Hei, kamoon!

    Nuoremman polven nurmivasarat luulee, et ne näyttää stadilaisilt, jos ne bungaa fyrkkaa kledjuist. Lacoste-skjordalla ne ei kuitenkaa pysty hämään skarpilla ögöllä siunattuu stadilaista tsiigaajaa. Juniorijuntti kärtsää snadist ja hikisest skeggest ja ilmeest, jost lyysaa turpeen pohjimmainen olemus. Ne studaa Stadii, stebui ja asfalttii ja senki hiffaa.

    Tsekkaa murre kans

    Öörat höröl on hyvä olla. Lande paljastuu usein bamlausvaiheessa. Miumau-kieltä vääntävä rasvanaama on taatusti bunkannu talikon varressa.

    Landelaiset yrittää usein flöittaa olevansa stadilaisia solkottamal muka-slangii. "Mie oon tatilainen" ei kuitenkaan pysty vakuuttaan paljasklabbista.

    Osa landeista höpisee omaa Riihimäki-slangii ja luulee, että se menee täydest. Jos kuulet et joku sanoo spåraa tai skuruu raitsikaksi, dösää limpuks, Stadii Hesaks, snagarii nakkariksi, Tölikkää Tölikaks tai Sörkkaa Sörkäks, nii smiitaa oitis: Jossain on navetan ylisiltä pääkaupunkiin dyykannu tahnapää.

    Skönel huimaa

    Skönest heinäpläägät ei snaijaa mitään. Finnjetil ne spyttaa parijonos heti ku botski snadisti kungaa. Kaiken lisäksi ne studaa, että tappi vois irrota ja voda luudaa ineen.

    Varmimmin landelainen paljastuu skiglarissa. Kun eka floogu iskee, juntti vekslaa värii ja spuglaa. Toka floogu tuo tortun galsariin ja vie tajun. Sen jälkeen syntyperänsä paljastanu on skuffattava bärtsille goisaan ja venaan blosiksen tyyntymist, muuten se golaa handuihin.

    Kaikis asiois savihatut ei oo ihan toivottomii. Jos epäilet jonkun kundin olevan bastus syntyny, iske sille kirves ja halko handuun. Aito lande hakkaa sulle talven vedut takkaan ku heikkomieline.

    Tai anna kundille kippo multaa, se hittaa sieltä tuhat daggarii. Tai käske karjun stikkaa metski jonkkaan. Jos se on jauhonaama, se pluggaa viides minuutis sata skitarii.

    Tai stikkaa HK:n blöötsiegura sen hudan eteen. Jos se skruudaa sen kuorineen, se on jostai Kihniölt. Ja jos se dokaa huikalla koko flindan shivaa päälle, se on sit vielä syvemmält.

    Ja viel yks saletti konsti: Pistä epäilyksenalaine pluggaan tää stoori. Aito ryynipora ei bonjaa pätkääkään.

    Alkuperäinen kirjoittaja tuntematon, lisää läppää ja slangii stikkas sekaan Charlie Palmio (Stadin Slangi, jäsen 220).