Sivu AB.html / 20.11.2004 / (c) Johannes 050 596 2390


    KIRJOITUKSIA STADILAISUUDESTA

    1. Erkki Johannes Kauhanen:
    STADILAISUUS - NYKYAJAN KAUPUNKIKULTTUURIA (2000-2006)

    2.Erkki Johannes Kauhanen:
    JOHANNEKSEN STADI -TEESIT(6.6.2007)
    (tulossa - inom kort)
    3. Hannes Markkula:
    VANHA STADIN OPAS (2.6.2007)


    3.Erkki Johannes Kauhanen:
    JOHANNEKSEN STADI -TEESIT(6.6.2007)
    (tulossa - inom kort)


    *

    STADILAISUUS - NYKYAJAN KAUPUNKIKULTTUURIA

      KAUPUNKIKULTTUURIA
      IDENTITEETISTÄ
      KUINKA STADILAISEKSI
      LIIKE ON NYKYAIKAA
      VASTUUNTUNTOA
      SLANGI MAAILMASSA
      SLANGIN HISTORIASTA
      KUNNNON ELÄVÄÄ SLANGIA
      TERMEISTÄ: STADI, HESA, LANDE
      SLANGI LÖYTÄMÄTTÄ


    KAUPUNKIKULTTUURIA

    Tämän päivän stadilaisuus on länsimaista kaupunkikulttuuria yhdistettynä helsinkiläisten kotiseuturakkauteen. Kaupunkikulttuuriin kuuluu henkinen avoimuus, uusia vaikutteita vastaanottava ilmapiiri sekä suvaitsevaisuus erilaisia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan, tapojaan ja kulttuuriaan kohtaan, poislukien yleisten ihmisoikeudellisten käsitysten vastaiset tavat. Kotiseuturakkaus on lämmintä ja myönteistä tunnetta omaan syntymä- ja/tai asuinpaikkaan, sen ihmisiin, luontoon sekä rakennettuun ympäristöön, mutta myös kriittistä suhtautumista vikoihin ja puutteisiin.
    Stadilaisuuteen kuuluu myös jonkinasteinen paikallisen kielen, slangin ymmärtäminen, Stadin menneisyyden tapahtumien ja nykyisten toimintojen tietäminen sekä vakaa tunne, että kuuluu tänne Stadiin ja pitää itseään ”stadilaisena”.
    Stadilainen ei ole kotikaupunkinsa kritiikitön palvoja - Helsingissä on paljon parannettavaa, ja malleja löytyy Suomenkin eri kaupungeista Ja isossa kaupungissa toiselle hyvä onkin toiselle paha. Stadilaisuus ylittää useinkin nämä arjen ongelmat.

    IDENTITEETISTÄ

    Stadilaisuus ja slangi ovat stadilaiselle läheisiä, intiimejä asioita. Ne ovat osa henkilön identiteettiä - minuutta, mutta ne ovat myös osa koko kaupungin luonnetta ja omaleimaisuutta siinä kuin Pitkänsillan pohjoispuoli, Kaivopuisto tai klassinen empire-keskusta.
    Stadilaisuus on itsensä tiedostavaa, mutta ei korosteista, oman erikoislaatuisuuden jatkuvaa toitottamista tai sillä elämöimistä, rehentelyä - diivailua. Stadilainen ymmärtää ”oman itsensä, mutta antaa arvon toisillekin”, tai kuten sanoisin sen hieman hankalammin: "Stadi on paras paikka, mutta muiden kotipaikat eivät ole huonompia".
    Moni kunnon stadilainen kokee Stadin ja sen slangin saaman nykyisen julkisuuden turhanpäiväiseksi ja jopa kiusalliseksikin.

    KUINKA STADILAISEKSI

    Stadilaiseksi ei synnytä, eikä sitä äidinmaidostakaan imetä. Ei, stadilaiseksi kasvetaan: kiinnytään vähitellen sosiaalisen ympäristön kautta tunteellisesti ja tiedollisesti Stadiin, Helsinkiin. Syntyminen muualla ei ole mielestäni este stadilaisuudelle ja slangin oppimiselle, mutta näiden sisäistäminen osaksi omaa identiteettiä on sitä helpompaa, mitä varhaisemmin on päässyt stadilaisuuden vaikutuspiirin.
    Jos on tullut Stadiin "paljain jaloin" eli syntynyt täällä, voi kutsua itseään paljasjalkaiseksi. Mutta syntymäpaikan ja stadilaissukupolvien määrän korostaminen on mielestäni vain rudimentti, jäänne eilispäivän kulttuurista, jolloin sitouduttiin elämäniäksi tiettyyn alueeseen: paikallaanpysyminen ja kaiken perinteisen kunnioitus olivat agraarisen Suomen ja menneen maaseutukulttuurin arvoja.

    VASTUUNTUNTOA

    Stadilaiset yhdistävät usein stadilaisuuteen vastuunkannon lähimmäisistä, mutta ennenkaikkea huolenpidon muista stadilaisista: ollaan reiluja, vilpittömiä toisia kohtaan, autetaan aina kun voidaan, "kaveria ei jätetä". Ja vastuuntunto ulottuu myös ympäristöön; kunnon stadilainen ei riko pulloja kaduille, roskaa puistoja, tuhoa istutuksia tai töhri "tägeillä" yhteisiä tiloja.

    LIIKE ON NYKYAIKAA

    Nykyaikaiseen kaupunkikulttuuriin kuuluu ihmisten ja tavaroiden liikkuminen: vain muutos on pysyvää. Helsinkiin muutetaan muualta Suomesta, Euroopasta ja koko maailmasta. Ja täältä muutetaan myös pois. Enää ei niinkään, varsinkaan nykynuoret, arvosta sitä, mistä tulet tai minne menet, vaan mitä olet, tässä ja nyt.
    Stadilaisuudessa piilee nurkkakuntaisuuden siemen, harhaluulo, että vain me olemme jotain ja muut eivät mitään. Meidän olisi syytä olla avoimempia ja suvaitsevaisempia muuallasyntyneitä ja tännemuuttaneita kohtaan, ja luopua kokonaan ”niin-ja-niin monennen polven" ja "paljasjalkaisuuden" kliseistä.
    Stadilainen toki ymmärtää aikaisempien sukupolvien työtä ja antaa arvon perinteille, mutta hänellä on varaa antaa kaikkien, uusienkin, kukkien kukkia.
    On myös turha "bamlaa slangia landelaisille" ja taivastella, että "onpas dorkaa jengii, ku ei bonjaa mitään". Tämä on viestinnällisesti hukkaanheitettyä sanomaa ja lisäksi on epäkohteliastakin puhua kieltä, jota toinen keskustelija ei ymmärrä.

    STADI MAAILMASSA

    Maailma globalisoituu, tästä myönteisenä piirteenä ihmisten lisääntyvä vuorovaikutus ja kanssakäymistä haittaavien turhien ennakkoluulojen hälveneminen. Samalla on kuitenkin kadonnut totuttuja identiteetin symboleja, kuten esim. kansallinen raha, passi, jne. Euroopan- ja maailmankansalaisuus ovat tulossa, ja hyvä niin. Rinnan kansainvälistymisen kanssa on tapahtunut alueiden ja maakuntien virkistymistä, ”paikalliskulttuurien” nousua. Ihmiset ovat löytäneet uudelleen ”juurensa”: kotiseuturakkauden ja paikallisen kulttuurin, kuten kielet, murteet ja niinmuodoin myös slangin.
    Ilmiöt eivät ole vastakkaisia, sillä sanotaanhan: ”Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti”. Kumpikin antaa toivoa paremmasta. ”Maapalloistuminen” auttaa ymmärtämään, että kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä, tasa-arvoisia ja paikallisuus taas opettaa tuntemaan itsensä ja kantamaan vastuuta yhteisöstä, johon kuuluu.
    Mutta ilmiöissä voi itää myös tuhon siemen. Nurkkakuntaisuus ja yltiönationalismi ovat saaneet jaa saavat yhä paljon pahaa aikaan, kuten Euroopankin lähihistoria on meille julmalla tavalla todistanut. Globalisaatio eli ”maapalloistuminen” taas voi kutistua tarkoittamaan vain rahan liikkumista rajoitta, jolloin sillä on tunnettu taipumus kasaantua jo ennestään rikkaille seuduille ja ihmisille.

    SLANGIN HISTORIASTA

    Suomen murteita on arvostettu jo Lönnrotin Kalevalan ajoista kansallisena kulttuuriaarteena. Murteiden on arveltu kuvastavan ”viatonta” ja puhdasta maatalousyhteisöä, minkä olemassaolokin on enemmän muistin inhimillisesti kultaamaa ihannoitua mielikuvaa kuin totuuden kanssa yhtäpitävää faktaa. Kaupunkeja taas on pidetty paheiden ja rikollisuuden pesinä, joissa vallitsevat vain ”materialistiset” ja ”maalliset” elämänasenteet. Näiden on katsottu heijastuvan Stadin slangissakin, jota onkin yritetty karsia käytöstä lähes koko sen olemassa-olon ajan, aivan viime vuosia lukuunottamatta.
    Stadin slangille oli "sosiaalinen tilaus" kahtaalla samoihin aikoihin, 1800-luvun lopulla. Tällöin kehkeytyi toisaalta ylä- ja keskiluokan slangi-salakieli, jota koulu-ikäiset, mahdollisesti ensin ruotsinkieliset, käyttivät vapaa-aikoinaan, mutta joka pian koulutuksen, korkeamman opetuksen ja kirjakieltä vaativan työelämän vuoksi jäi monilta unhoon. Toisaalta kaupunkiin haalitun ruotsin-ja suomenkielisen työväestön lapset ja nuoret kehittivät oman kielen keskinäistä ymmärrystä edistämään. Ajan ja iän varttuessa osasta näistä nuorista tuli puolirikollisten sakilaisryhmän jäseniä. Ja heidän käyttämä slangi sai salakielen piirteitä. Työläisalueiden, Pitkänsillan pohjoispuolen, Rööperin ja Katajanokan asukkaiden elämässä slangilla on ollut kuitenkin syvempi ja pitempiaikaisempi merkitys, useat heistä ovat käyttäneet slangia puheessaan koko elämänsä ajan! Koulunkäynti ei kokonaan tappanut kotikieliä ja työympäristökin sieti murteita.
    Ylä- ja keskiluokan slangia voisi kutsua sovinnaiseksi slangiksi ja työväenluokan sekä alamaailman slangia epäsovinnaiseksi tai kapinalliseksi slangiksi. Slangisanat väännettiin slangin syntyaikoina ruotsista ja venäjästä, 1960-luvulla suomi lähdekielenä lisäsi osuuttaan ja 1980-90 -luvuilta lähtien englannin osuus on kasvanut nopeasti.
    LISÄÄ HISTORIAA



    KUNNON SLANGIA VAI "ELÄVÄÄ SLANGIA"?

    Slangi on nopeasti uusista elämänilmiöistä materiaalia ottava puhekieli, yksi sen eroista perinteisiin murteisiin onkin sanaston nopea muuttuminen. Slangi säilyy vain, jos se alati muuttuu. Eri sukupolvien slangi on erilaista, eri sosiaaliryhmien (yhteiskuntaluokkien: sovinnainen ja kapinallinen) , samoin eri kaupunginosienkin. Jopa samalla puhujallakin slangi vaihtelee tilanteen mukaan.
    Kiivaat puheet ”oikeasta ja väärästä” sekä “oikeen kunnon slangista” eivät ole kovinkaan hedelmällisiä - inhimillisiä kylläkin, sillä kunkin slangi on niin kiinteä osa omaa persoonallisuutta, että vain se tuntuu ainoalta oikealta, ja vastaavasti muut vääriltä. Kun slangia, luonteeltaan puhekieltä, kirjoitetaan, syntyy erimielisyyksiä lisää.
    Voimakas riipuvuus identiteettiin on vääristänyt Stadin slangin kehitystä. Kun on tahdottu pitää kiinni vain omien nuoruusvuosien slangi-versiosta, ei ole piitattu rikkaasta slangisanojen perinteestä, eikä uusien sukupolvien slangeista, päinvastoin niiden "kunnollisuutta" on usein vähätelty. Slangin käyttäjä on monesti muumionut slanginsa jo varhaisessa vaiheessa ja aikoo viedä sen mukanaan hautaan.
    Minusta slangia pitäisi käyttää luovemmin ja slanginbamlaajan varastossa tulisi olla slangin koko kirjo, niinkuin muissakin elävissä puhekielissä. Kutsun tuota lähes kaikenkattavaa yhteistä slangia "eläväksi slangiksi". (Myös "fuusioslangi").
    Stadin slangiin tulee myös liittymään ennen pitkää tänne muuttaneiden etnisten ryhmien, kuten mm. venäläisten ja somalien keskuudessa täällä syntyneitä stadilasia ilmauksia. Se on otettava ”totena hattuun” .

    TERMEISTÄ: STADI, HESA, LANDE

    Stadi on Helsinki, ja Hesa on Helsinki. Hesari on Helsinginkatu ja Helsingin Sanomat. Stadiksi Helsinkiä kutsuvat nykyajan stadilaiset, syvää kotiseuturakkautta tuntevat helsinkiläiset. Heidän monien mielestä Hesa on Helsinkiin muuttaneiden ja enemmän tai vähemmän tilapäisesti täällä asuvien nimitys, ei stadilaisten. Tosin ennen sotia (1939-45) Stadi ja Hesa olivat täysin sama asia, stadilaistenkin keskuudessa.
    Helsingillä on viralliset rajansa, mutta monet stadilaiset lukevat Stadiksi vain Vironniemen tuonne Töölön-Vallilan korkeudelle. Joidenkin mielestä Stadi päättyy Pitkäänsiltaan, joidenkin mielestä se vasta alkaa siitä.
    Stadin kriteereinä on usein pidetty myös umpipihoja ja sporaa, raitioliikennettä.

    Stadin näkökulmasta on usein toisaalta Stadi eli Helsinki - toisaalta muu Suomi, joka on landea ja jossa asuu landelaisia. Tosin landellakin voi olla stadeja, niinkuin Tampere ja Turku. Lande tai bönde ei ole haukkumanimi.

    STADIN SLANGI LÖYTÄMÄTTÄ

    Helsingin kaupunki, kielen kanssa toimivat yhteisöt ja kaupungin perinteisen varakas liike-elämä eivät ole juurikaan ymmärtäneet, mikä ainutlaatuinen kulttuurinen rikkaus ja kaupallinenkin potentiaali stadilaisuuteen ja Stadin slangiin sisältyy. Sillä vaikka ne ovatkin stadilaiselle sydämen asia, nykyaikana tarvitaan hyvän ja tärkeänkin asian edistämiseksi myös muuta kuin talkoohenkeä ja innokasta mieltä.
    Stadin slangi on helsinkiläisten ainoa oma kieli. Sen ”virallistamista” olisi syytä vakavasti harkita. Ensi alkuun kaupunginvaltuusto voisi perustaa slangilautakunnan pohtimaan keinoja Stadin slangin edistämiseksi, tutkimiseksi ja taltioimiseksi. Taustamateriaalia sen toiminalle voisivat antaa kokeilumieliset hankkeet kaupungin päiväkodeissa, koulujen ala-asteilla, kirjastoissa, nuorisotiloissa ja työväenopistoissa sekä vanhusten ja eläkeläisten toimitaloissa. Myös kaupungin kulttuuri- ja turistilaitokset sekä tiedotustoimisto voisivat kokeeksi ”stadilaistaa” osan toimintojaan.
    Käytännön vihjeenä voisi tarjota kiertävien ”kunnanbamlaajian” tointen perustamista. ”Stadin gamlat kundit ja friidut” tarinoisivat slangiksi ja siirtäisivät kielen lisäksi myös muuta arvokasta kulttuuriperintöä uusille sukupolville. Hankkeella olisi lievä työllistäväkin merkitys, mutta ennen kaikkea se toisi uutta vireyttä bamlaajien vanhuusvuosiin ja sen suosio yleisön niin päiväkotilasten kuin vanhempienkin keskuudessa - olisi varmasti taattu.
    Edellisestä riippumatta, olisi erittäin tärkeää aloittaa pikaisesti laaja Stadin slangin, varsinkin ”vanhan slangin”, taltioiminen, sekä audion että videon keinoin. Kyse on kirjaimellisesti viimeisistä hetkistä, valitettavasti. Se, että slangin ”laatijoiden” ja ensimmäisten käyttäjäsukupolvien äänitallennus on laiminlyöty, ei ole mikään puolustus sille, että seuraavienkin polvien slangi annetaan vaipua peruuttamattomasti unhoon.
    Stadin Slangi ry tekee arvokasta perinnetyötä. Mutta se voisi kohdistaa voimavarojaan nykyistä enemmän puhutun slangin vaalimiseen.

    Oli miten oli, Stadin slangin puhuminen on paras keino säilyttää slangi, ja slangi on keskeisessä asemassa koko stadilaisuuden säilymiselle. Bamlatkaa friidut ja kundit!

    Stadissa 24.4.2003
    Erkki Johannes Kauhanen

    (Versio 1: 7.6.2000. Julkaistu:
    Tsilarin pääkirjoitus, 2/2000)





    L I N K K E J Ä:



    KAUPUNKIKULTTUURI
    Kaupunkikulttuuriyksikkö
    Urban dictionary, engl.